Joensuu kutsui Eurooppaa

Kesäkuussa 2016 media oli täynnä uutisia EU:n ongelmista. Joensuu – kaupunki kaukana Euroopan itälaidalla – halusi tehdä jotain osoittaakseen, että eurooppalaisuus tarvitsee tukea ruohonjuuritasolta.

Joensuu haastoi eurooppalaiset kaupungit ja kunnat osoittamaa rohkeutta ja tukea nostamalla Euroopan lipun salkoon. Euroopan lippu ei ollut koskaan aikaisemmin liehunut Joensuun kaupungintalon tornissa. Nyt se laitettiin 28/07/2016.

Huuto rajalta

Joensuu ei nyt ole ihan Euroopan polttopisteessä, Brysselistä meille on 2 006, Berliinistä 1 479, Pariisista 2 269 ja Nikosiasta 3 060 kilometriä. Joensuulla on melkein 30 kilometriä kuntarajaa Venäjän kanssa, ja sijainti muutenkin itäisempi kuin vaikka Puolan, Slovakian ja Bulgarian.

Ollaan siis rajamailla keskellä ei mitään, keskellä järviä ja metsiä. Täällä syödään melko lailla samoja ruoka- ja juomamerkkejä kuin muuallakin Euroopassa, monet tosin tykkäävät myös marjastaa, kalastaa tai käydä syksyisin hirvenmetsällä. Osan herkkutateistamme lähetämme Italiaan, kun siellä niistä tunnutaan tykkäävän. Kauppatorilta löytyy karjalanpiirakoiden seasta loistava kreikkalainen ja kansainvälisten ruokamarkkinoiden aikaan Brittilippujakin on pilvin pimein.

Jääkarhuja ei ole, mutta tavallisia on. Kaupunkilaisia on reilut 76 000, kolmasosa alle 25-vuotiaita. Paljon opiskelijoita ja koululaisia siis. Ollaan osaamispohjaisen biotalouden alue, jos noin hienosti halutaan kuvata. Heinäkuun puolivälissä väkiluku kasvaa ja mölyn määrä nousee potenssiin. Ilosaarirock.

Suomen lämpöennätys on mitattu Joensuun lentokentällä heinäkuussa 2010. +37,2 antaa aikalailla eri fiiliksen kuin talven -30 astetta. Onneksi on sauna. Talvisin on hiihtokausi tupannut lyhenemään, taitaa tehdä ilmastonmuutosta täälläkin.

Koulutusjärjestelmämme on toistaiseksi tuottanut varsin hyviä tuloksia, opettajankoulutuksestamme voi olla ylpeä. Mutta eihän tämä ihan ruusuilla tanssimistakaan aina ole, työttömyysaste on liian suuri ja lisää työtä ja kasvua, elämisen edellytyksiä ihmisille, haetaan koko ajan.

Ulkoa sisälle

Ennen EU-aikaa Joensuun ja vastaavien pussinperäkaupunkien kansainväliset yhteydet olivat varsin kämyisiä, vähän ystävyyskaupunkiyhteistyötä ja yhteyksiä Helsingin kautta. Viimeisen 22 vuoden aikana liikettä ja verkostoja on syntynyt joka suuntaan. Yhteistyö antaa uudenlaisia eväitä kehittää paikallista yhteisöä ja elämänlaatua. Matkustelu Pohjoismaiden ulkopuolella oli aikanaan harvojen herkkua, nykynuorille jo aika monelle mahdollista ja osalle arkipäivääkin.

Joku arvo on eurooppalaisuudellakin

Kuten sanottua, Joensuun kaupungintalon tornissa ei ollut aiemmin liehunut Euroopan lippua. Piti ihan tilata erikseen, kun on erikoismittaiseksi suunnitellut Eliel Saarinen tuon tornin lipputangon.

Tuli vähän sellainen olo, että pitäisi tehdä jotakin näyttääksemme että arvostamme sitä että olemme eurooppalaisia. Emme ole mitenkään täydellisiä, mutta yhdessä on mahdollista työskennellä sen eteen, että tulevaisuus on valoisampi meille ja lapsillemme. On edelleen arvokasta päästä liikkumaan kohtuullisen vapaasti, tavata, jakaa asioita ja olla yhdessä. Ei saisi unohtaa sitä, että elämme vapaina ja rauhan aikaa.

Tänä päivänä informaation tulva on valtava, melkein liikaa sulattaa ja ymmärtää kaikkea mitä luemme ja kuulemme. Liian mutkikas maailma tavoittaa meidät pallon joka kolkalta 24/7. Siksi tarvitaan hyvää paikallista johtajuutta, ihmisistä välittämistä lähellä. Tukea perheille, koulutusta, hyvää hoitoa vanhuksille ja muuten tarvitseville – sekä enemmän työmahdollisuuksia. Pitää tehdä enemmän, jotta asukkaat voivat kokea olevansa turvassa ja voivat elää hyvää arkea.

Spontaani liputuspäivä oli ehkä pieni ele, mutta teimme sen merkitykselliseksi.